Suomalainen pesäpallo vs. Amerikkalainen baseball

Pesäpallo ja baseball eroavat toisistaan suhteellisen paljon kun asiaa lähtee tarkemmin pohtimaan ja tarkastelemaan. Esimerkiksi ensimmäinen pomppu päättää paljon: sen pitää pompahtaa pelialueen sisäpuolella ja sen jälkeen pyöriä viivan yli ja se on vielä tämän jälkeen pelissä mukana.

Jos se menee takarajan yli, se on palo. Nämä viivat ovat myös kentän sivuilla ja etuosassa, joten minkä tahansa viivan ylitys lasketaan. Jos nappaat pallon lennosta, se ei ole palo, mutta se pakottaa kaikki juoksijat etenemään kiinniottohetkellä kotipesään. Tätä kutsutaan nimellä “haava” tai “koppi”. Juoksijoiden pitää silti saavuttaa seuraava pesä. Lyöjällä ei ole myöskään laatikkoa, ja kotipesää merkitsee syöttölautanen, joka on 60 senttimetriä halkaisijaltaan. Muut lyövät pelaajat seisovat puoliympyrässä laudan läheisyydessä.

Pelaajilla ei yleensä ole vaikeuksia osua palloon, joten on enemmän harkittava miten lyö ja mihin suuntaan. Pesäpallossa on monia erilaisia lyöntityylejä, esimerkiksi lyhyt, lento, korkea ja pomppu. Kunniajuoksusta, eli kunnarista, saa pisteen, jos lyöjä etenee kolmannelle pesälle omasta lyönnistään. Kunnarin jälkeen lyöjän pitää jäädä kolmospesälle ja jatkaa normaalina juoksijana. Osuma ei pakota lyöjää juoksemaan. Hän voi käyttää kaikki kolme käytössä olevaa lyöntiä ennen juoksua.

Syöttö lasketaan paloksi, jos lyöjä huitaisee mailalla mutta ei osu palloon. Pesäpallossa pesät eivät myöskään ole timantin muodossa, vaan pelaajan pitää juosta siksakkina kentän läpi.